Veljiä ja tyttöjä

Heippa vaan!
Viikonlopun aikana vierailivat meillä äkkiseltään molemmat veljeni.
Lauantaina veljistä vanhempi Masi tyttöineen (3kpl) ja sunnuntaina Peki myös tyttöineen. Pekillä myös 3 tyttöä ,joista mukana vanhin Viivi ja Fanny,joka on koira kylläkin. Niin ajatella,että meillä myös kohta 3 tyttöä...Ja kaikenikäisiä löytyy. Aika mahtavaa,kun on paljon serkkuja!
Pekin vaimo Virpihän on mun synnytyskaveri. Oli mukana kun Simon syntyi ja kysyi nyt myös,että tuleeko mukaan. Ja me synnytetään aika vanhanaikaisesti naisvoimin ja luomuna,ilman mitään ylimääräistä hässäkkää...synnytysjakkaralla ja ilman kätilön komentoa. Siis toivottavasti. Kärsin Villen synnytyksen jälkeen kovasti synnytyspelosta,vaikka synnytys päällisin puolin menikin hienosti ja nopeasti ja Ville voi koko ajan hyvin. Mutta paniikki iski kovien kipujen kanssa eikä kätilö oikein osannut ohjata tilannetta...ja kaaoshan siitä tuli.
Mutta sitten Simonin synnytys korjasi aika hyvin tilanteen ja Jussin syntymä olikin jo sitten taas helpompaa. 
Kipu ei ole pelkoni kohde sinänsä vaan kontrollin menettäminen.  Ja kun Virpi oli mukana kipu jakaantui ikäänkuin meidän kahden kesken ja kontrolli pysyi koko ajan. Me hallitsimme kipua ja silloin se vei koko ajan synnytystä eteenpäin ja kaikki tapahtui sillä vääjäämättömällä ikiaikaisella voimalla ,mikä on suotu vain meidän naisten osaksi. Ja se oli niin hieno tunne,että sitä on vaikea selittää sanoin, toivoisin,että jokainen voisi kokea sen itse.
Simonin synnytyksen ajan amerikkalaiseen tyyliin,mun äitihän seisoi koko ajan oven takana ja kutsuttiin heti sisälle pitämään Simonia sylissä,kun oli poika saatu käärittyä kapaloihin. Niin ja tulihan se Pomppukin sitten jossain vaiheessa,kun muistettiin ilmoitella....