Maaliskuu

leivotaan yhdessä

Tylle ehtinyt jo täyttää vuokia jollain (nuggeteilla)

Tylle

Juurileipä

Heipp!
huh huh,menihän helmikuu nopsaan! Ja nk.talvilomakin lopuillaan. Töissä alekiireet ja järjestelyt pitäneet minut poissa blogista ja kuviakin harvakseltaan otettu ja yleensä kännykkää ei mukana silloin kuin pitäisi...
Mutta merkittävää helmikuulta voisi olla  esimerkiksi juurileipä. No ei tietysti teidän mielestä kuulosta kovin hääppöiseltä saavutukselta. Mutta kokeilin ensimmäistä kertaa ja kyllä ne jokseenkin syötäviä olivat,kohosivat hyvin ja koostumus oli oikeantyyppinen. Jauhoja tosin pitää vielä miettiä tarkemmin. Leivoin ne nimittäin tällä kertaa tavallisista sunnutaivehnäjuhoista ja kauraisista sämpyläjauhoista,(muuta ei ollut) joten makua saisi olla vähän enemmän. Oma oletukseni on,että ohrajauhotkin kävisivä puoliksi vehnäjauhojen kanssa. Pitäisi löytää jotain krouvimpaa jauhoa vaan.
 Ohraleivällä on minulle erikoinen merkitys; muistan lapsuudestani erään äitini ystävän,joka asui rintamamiestalossa kiviuuneineen ja leipoi ilmeisesti aina urakalla joinakin päivinä juuri ohraleipiä ja rieskoja ja pullia ja teki ehkä yhtä parhainta herkkua maailmassa eli uunijuustoa heramaidosta. Hän toi meille aina leipiä,jotka oli kääritty paperiin ja juustoa ja kaikki vielä lämpimiä...Vaikka olin silloin pikkutyttö vielä,niin mitkään karkit ja jäätelöt koko maailmassa eivät voineet maistua paremmilta kuin nuo tuliaiset . Niin,ohraleipä ja uunijuusto.
Juurileipähän tarkoitta leipää ,mikä on leivottu juureen ,ilman hiivaa. Juuri lepää huoneenlämmössä joitakin päiviä ja sitten vielä leipomisen aikan se kohotetaan kolme kertaa. Ja ilman hiivaa koko ajan. Leipä säilyy siis paremmin kuin hiivaan leivottu ja maku on parempi ja vivahteikkaampi. Jollain tapaa vain parempi.