Leipuri

Villen leivos

Heippa vaan!
On ollut jutut vahan jaissa monestakin syysta. Kirjaimia puuttuu ja ei paase sisaan bloggeriin...Ja aikakin on kortilla...
mutta aloitetaan tasta. Olen ollut varsin innokas reseptien selailija ja olen hakenut inspiraatiota leivontaan ja ruoanlaittoon. Eli poimin sopivan tuntuisia ruokia ja leivontaohjeita ja sitten kirjoitan ylös ja kauppalistaan tarvittavat ainekset ja pysyn suunnitelmissa. Olen nimittain aika kyllastynyt aina samoihin ruokiin. Jauhelihakeittoon ilman juureksia ja sipulia esimerkiksi. Mitaan ei saisi lisata ,kun aina joku ei tykkaa. Nyt olen kylman rauhallisesti tehnyt mita vaan ja laittanut sipulia ja valkosipulia ja katsonut miten menee. Kehotan lapsia ottamaan ja maistamaan ja jos ei maistu niin sitten ei maistu. En enaa jaksa uskoa nalkakuolemaan tai katolle lentamiseen...Mutta haluan ,etta   lapset oppivat syömaan ja tekemaan ruokaa alusta alkaen , puolivalmisteita valttaen. Aikaisemmin kuvasin perunakuorijoita ja nyt harjoitus alkaa tuottamaan tulosta ,aika napparia pojat ovat jo kuorimaan.
Myös leivonnassa apurit aina valmiina. Kokeiltiin Villen kanssa uutta reseptia, vadelmia ,tummaa suklaata ja tuorejuustoa mm. Ihana leivos!  Niin j a sitapaitsi Villen kanssa oli ihan mukava leipoa,mutta Jussin kanssa tietysti pitaa olla hyvat hermot...
Ajattelette varmaa,etta no miten ruokakokeiluihin on suhtauduttu. Hmm. Perjantaina olen töissa koko paivan ja silloin Pomppu hoitaa ruoan. Metripizzaa ja pepsia. Taydellinen ateria lasten mielesta.

Ikava kylla kuulen korvissani ja naen sieluni silmilla suurten tuulimyllyjen pyörivan...